Viime viikolla kuuntelin paria alustusta Itämerestä ja mahdollisuuksista pelastaa se. Kaikki tieto oli varsin mielenkiintoista, sillä olen jo pitkään paininut sen ongelman kanssa, etten ole saanut käsiini tietoa siitä, mitä poliittisten päättäjien pitäisi Itämerelle tehdä. Kaikesta siitä sinilevänesittelytietomassasta on ollut jotenkin vaikeaa löytää sitä toimenpidelistaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Erityisen mielenkiintoista oli se, että kahdella miljoonalla eurolla saisi ostettua Pietarin kolmeen suurimpaan jätevedenpuhdistamoon kemiallisen fosforinpoistolaitteen. Hämmästyttävää, kun ajattelee mitä summia Suomi on jo investoinut niiden itse puhdistamoiden rakentamiseen, niin ei ole sitten siinä samalla viitsitty hankkia sinne niitä oikeasti ja todella tehokkaita vempeleitä.

Edellinen tieto oli John Nurminen Säätiön asiantuntijoilta. Kannattaa tutustua!

Hauskaa oli myös se, että kun Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorinen kertoi, että ihmisten radikaaleilla elämäntapamuutoksilla, kuten kasvissyöjäksi ryhtymisellä, voisi olla positiivista vaikutusta Itämereen, niin kuuntelijakunnassa näkyi muutamia hätääntyneesti väänteleviä kasvoja. No onneksi voi aina asettua sille kannalle, että merkittävää on vain Pietarin jätevedet ja uusien EU-maiden maatalouden valumat...

Vakavampi <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />asia sen sijaan oli se, että globaali ilmaston lämpeneminen aiheuttaessaan lisääntyviä sateita tekee myös välittömästi pahaa Itämerelle, sillä rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita valuu mereen entistä enemmän.