Seuraa järjestötoiminnan perusaskarrutuksia. Mietin näitä asioita säännöllisin väliajoin.  

Yleinen käsitys lienee on, että puoluepolitiikka on kähmäistä ja lehmänkauppaista toimintaa. Ja niin se onkin. Mutta jännempi kysymys on se, liittyykö kähmäisyys ja lehmänkauppaisuus juuri ja erityisesti puoluepolitiikkaan. Miksi epäpoliittinen järjestötoiminta olisi jotenkin määritelmällisesti avointa ja rehellistä.

Oman varsin lyhyen ja suppean kokemukseni mukaan kähmäilyä syntyy aina, kun toimiva ihmisyhteisö on riittävän suuri. Siksi minua huvittaakin vannoutuneet antipuoluelaiset, jotka julistavat toimivansa vain kansalaisjärjestöissä, koska niissä ei kuulemma "politikoida". Uskon, että heti, kun erilaisia näkemyksiä ja tunkua eri tehtäviin ja asemiin on riittävästi, myös epäpoliittisissa järjestöissä aletaan diilailla ja fiksailla.

No on se tietty pahempi, jos puolueissa kähmäillään kuin jos muissa järjestöissä kähmäillään. Lähinnä siksi, että puolueiden kähmäily vaikuttaa muihinkin kuin vain puolueeseen itseensä. Jos siis poliittisia päätöksiä tehdään motiiveilla ja perusteilla, joita ei ääneen lausuta, juksataan äänestäjiä. Järjestöjen sisäinen kähmäily ei välttämättä ulkopuolisiin vaikuta.

Luulen myös, että pieni määrä potentiaalisia poliitikkoja jättäytyy pienten järjestöjen aktiiveiksi tai riviäänestäjiksi, koska eivät halua kähmäillä. Kyseessä ei varmaan ole hirmuisen suuri ihmisjoukko. Kähmäilyn välttely tuskin on aivan pääpointteja mietittäessä, mitä alkaisi harrastaa.