Eduskunnassa on harva se päivä joku mielenkiintoinen seminaari. Eilen olin post-palveludirektiiviseminaarissa. Se oli opettavaista.

Pohjaoletus oli, että kaikki tietävät, mitkä palvelut jäivät direktiivin ulkopuolelle. No minä en tiennyt. Ulkopuolelle jäivät ainakin terveyspalvelut, osa sosiaalipalveluista (on kuulemma kerrassaan epäselvää, mikä osa), apteekit, julkinen sektori, vuokratyö, taksit, rahapelit, satamat, ambulanssit, yleishyödylliset, audiovisuaaliset ja turvallisuuspalvelut. Oikeisto oli vielä syksyllä sitä mieltä, että koko direktiivi vesittyi, kun niin moni ala jäi sen ulkopuolelle mutta nykyään kai silläkin puolella ollaan aika tyytyväisiä lopputulokseen.

No, kyllä direktiiviin jotain myös jäi. Sen piiriin kuuluu mm. rakennusala, vähittäiskauppa, ravitsemusliikkeet, huoltoasemat, metsäala, ympäristöpalvelut, liikkeenjohto, konsultointi, sertifiointi, testaus, kiinteistöjen huolto, mainonta, rekrytointi, kaupallisten edustajien palvelut, lainopilliset- ja veroneuvontapalvelut, kiinteistönvälitys, näyttelyjen järjestäminen, autonvuokraus, matkatoimistopalvelut, vapaa-ajan palvelut, urheilukeskukset ja huvipuistot.

Idea direktiivissä siis on, että sen piiriin kuuluvia palveluita tarjoavat yritykset saavat entistä helpommin liikuskella ympäri EU:ta etsimässä asiakkaita. Kaikkien jäsenmaiden pitää palvella samalla tavalla kaikkia firmoja. Tavoitteena on "yhden luukun periaate" eli vähemmän byrokratiaa ulkomaiselle yrittäjälle, jonka pitäisi jatkossa saada kaikki tarvitsemansa apu yhdeltä viranomaiselta. Toivottavaa tietysti olisi, että yhden luukun periaate pätisi myös kotimaisiin yrittäjiin. Direktiivin ulkopuolelle jääneitä palveluyrityksiä ilmeisesti sitten pompotellaan viranomaiselta toiselle kuten tähänkin asti.

Useimmissa maissa palveludirektiivi tarkoittaa myös lupakäytäntöjen yksinkertaistamista. Suomessa on 90-luvulla ollut "Turhan luvat pois" -hanke, jonka seurauksena täällä vain muutamat toimialat tarvitsevat lupia toiminnalleen. Ainakin apteekit ja taksit tarvii. Muualla lupia tarvitaan vähän mihin tahansa.

Seminaarissa pohdittiin kolmen virkamiehen, kolmen poliitikon ja kolmen järjestöedustajan voimin, mikä nyt muuttuu. Voimaanpanoaikaa on 28.12.2009 asti (tuona päivänä täytän 28 vuotta). Komissiolta odotellaan tällä hetkellä direktiivin soveltamisohjetta, jonka Anneli Jäätteenmäki arveli olevan lopulta noin 20 000 sivua pitkä. Sitten kuulemma siirrytään palvelupolitiikasta palvelujuridiikkaan, kun direktiivi soveltamissäännöstöineen päivineen yritetään istuttaa Suomen lainsäädäntöön ja mielellään sellaisella kielellä, jota täällä ymmärretään.

Aivan ehdottoman mielenkiintoinen oli asia, jota sivuttiin kovin ohimennen. Direktiivi pitää sisällään jonkin mainetodistusten antamisvelvoitteen ja se johtaa muutoksiin suomalaisessa rekisterikäytännössä. Pitää siis ymmärtääkseni yhtenäistää jäsenmaissa se, mitä tietoja esimerkiksi  rikosrekisteriin talletetaan ja kuinka pitkäksi aikaa ja kuka niitä tietoja saa kysyä ja kenelle niitä annetaan. Tämä kaikki on kuulemma vielä aivan hämärän peitossa.

Sitten pitäisi myös keksiä mitä tehdään niille aloille, jotka jäivät palveludirektiivin ulkopuolelle. Tärkeätä olisi saada säännöt terveyspalveluille, sosiaalipalveluille, vuokratyölle, lähetetyille työntekijöille, apteekeille ja yleishyödyllisille palveluille. Tuo yleishyödylliset palvelut tulee mitä ilmeisimminkin olemaan kova pala. Maantieteellisesti ainakin Pohjoismaat ja Saksa ja poliittisesti oikeisto vastustaa sen direktivisoimista. En oikein ymmärtänyt miksi.

Terveyspalveludirektiiviä on jo alettu valmistella. Työlistalla on mm. käsitteiden määrittelyä. Yhteinen näkemys pitäisi saada esimerkiksi siitä, mitä on sairaalahoito. Pitäisi myös sopia terveyspalveluiden rahoitusvastuista, vakuutuksista, potilaan tietosuojasta, potilasvahinkojen korvaamisesta ja potilasturvallisuudesta. Hieman epäselvää myös on se, miten suhtaudutaan hoitoihin, jotka on tällä hetkellä laittomia joissain maissa. Eli yhtenäistetäänkö lainsäädäntö esimerkiksi abortin ja hedelmöityshoitojen osalta vai ei ja jos yhtenäistetään, niin mihin suuntaan. Vai pistetäänkö asukkaat vain matkustamaan maasta toiseen hakemaan palveluita sen mukaan, missä niitä on laillista tuottaa?

Näistä asioista kuitenkin siis halutaan kunnolla ja poliittisesti sovitut pelisäännöt ja määrittelyt. Nykyisellään jäsenmaat vain yrittävät tulkita EU-tuomioistuimen yleisiä linjauksia ja se toki johtaa kovin erilaisiin käytännönsovelluksiin eri EU-maissa. Ei hyvä.

Alex Stubb analysoi palveludirektiivin syntykamppailua. Hänen mukaan EU:ssa vallitsee tällä hetkellä hurja protektionismin, nationalismin ja ksenofobian henki ja se näkyi ikävällä tavalla palveludirektiivikeskustelussa. Etenkin vanhoissa EU-maissa käytiin pelottelukeskustelua, jossa aseena oli sosiaalinen dumppaaminen ja kouluttamattoman maahanmuuttajat. Joskin Ranskassa ei pelottelussa jääty pelkän puheen tasolle vaan paikalliset sähkömiehet olivat käyneet katkaisemassa sähköt direktiivistä vastanneen komissaari Frits Bolkesteinin kotitalosta. Höhö, hauska jekku :D

Kaikkiin niihinkin palveluihin, jotka eivät palveludirektiivin piiriin kuulu, pätee kuitenkin edelleen syrjimättömyyssäännöt ja vapaan liikkuvuuden säännöt ja kilpailulainsäädäntö. Epäselvää on nyt se, miten Suomessa opittaisiin kilpailuttamaan. Kuntaliiton edustaja toivoi, että Paras-hankkeen myötä Suomeen syntyisi kyllin isoja kuntia, joissa sitten olisi riittävästi osaamista kilpailusäännösten noudattamiseen.

Seminaarin bullshitbingosanat olivat kilpailu, palvelu, direktiivi, sisämarkkinat, oikeusvarmuus. En vieläkään tiedä mitä oikeusvarmuus on.