Vihdoin pääsin to do -listallani tänne asti. Siis plokini päivittämiseen. Toinen viikko vaalienjälkeistä elämänhallintaa on käynnistynyt. Aikamoinen määrä asiaa olikin jäänyt vaalien jalkoihin.

Vaalit oli ja ne meni niin päin mäntyä kuin minun näkökulmasta ehkä on mahdollista. Koko Vasemmistoliitto sai turpaan niin että tukka lähti. Karkuun päästetyt 33000 ääntä menivät naisehdokkailta, mikä ei ole omiaan aiheuttamaan riemun kiljahduksia. Uusimaa sai turpaan vielä pahemmin ja oma vaalitulos oli käsittämättömän huono.

No kyllä vaalituloksesta tietty hyvääkin löytyy. Kaiken kaikkiaan naisten määrä eduskunnassa lisääntyi. Vasemmistoliitolta meni läpi nuoret ehdokkaat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Uudellamaalla Salla Salo ja Jussi Saramo nostivat huimasti äänisaalistaan.

Ja tuloksen analysointi on jo hyvässä käynnissä. Keskustelua on käyty tavattomasti Vasemmistonuorten keskustelufoorumilla, baaripöydissä, eri tukiryhmien ja Vasemmistonaisten sähköpostilistoilla sekä mm. Uudenmaan piiritoimikunnan kokouksessa että Nummi-Pusulan ja Vantaan kunnallisjärjestöjen vuosikokouksissa. Tämän kaiken ruotimisen perusteella olen jo kirjoittanut lähes tusinan arkkia analyysia ja arvioita tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa 14.-15.4. käsitellään puoluehallituksen esitys vaalien oppiraportiksi. Siitä voimme varmasti aika lailla arvioida, onko puoluejohdossa otettu vaalitulos vakavasti, onko kylliksi tuijoteltu sitä peiliä ja ollaanko todella valmiita muutoksiin. Ja mikä vielä tärkeämpää, onko mitään käsitystä siitä, mikä sen muutoksen pitäisi olla. Siltä pohjalta varmasti lähdetään sitten kehittelemään kuvioita puoluekokoukseen, joka on kesäkuussa.