Alkuun sanottakoon, että käynnissä oleva eri eläkelakien yhdistäminen yhdeksi uudeksi uljaaksi laiksi (TyEL) on loistava, kauan kaivattu ja äärimmäisen tarpeellinen projekti. Olen aiempaa enemmän tänä kesänä miettinyt, miten alunperinkään päädyttiin tilanteeseen, jossa a) työn piti olla tarkasti määritellyn kaltaista, jotta sitä edes pidettiin riittävän hyvänä, jotta siitä kertyi mitään eläkettä ja b) erilaisille töille rakenneltiin vallan erilaiset lait, joiden mukaan se eläke sitten aikoinaan tuli. 

Käsissäni on mm. tapaus, jossa henkilö on koko ikänsä tehnyt töitä ja usein monessa paikassa yhtä aikaakin mutta kun työt ovat olleet vain lyhyitä projekteja tai säälittävän huonolla palkalla, niin eihän niistä mitään eläkettä aikoinaan kertynyt. Nyt olemme vihdoin päässeet tilanteeseen, jossa käytännössä kaikki työ kartuttaa eläkettä.

No mutta, ei jotain hyvää jos ei jotain huonoakin. Kirjoittelin heti toukokuussa Ilmariseen tullessani asiasta, joka on myös uudistettu. Eli siitä, että jos työntekijä yli kymmenen vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen huomaa, että työnantaja ei ole hoitanut eläkevakuuttamista, työntekijän pitää itse pystyä osoittamaan riidattomasti sekä työsuhdeaika että palkka siinä missä aiemmin eläkeyhtiöt selvittivät vanhatkin asiat työntekijöiden puolesta.

Tämä uusi vaatimus on minusta kohtuuton ja synnytti juuri aivan uudenlaisen hassun tilanteen. Miten pitäisi toimia silloin, kun työntekijällä on ollut useita työsuhteita saman työnantajan palveluksessa ja osa niistä on yli kymmenen vuotta vanhoja ja osa alle kymmenen vuotta vanhoja? Virallisesti ja lain mukaan pitäisi tehdä kai niin, että lähetän työntekijälle kirjeen, jossa kerron, että minä kysyn työnantajalta työsuhdeajat ja palkkatiedot niihin uusiin työsuhteisiin mutta myös ilmoitan, että en voi millään samalla kysyä tietoja niihin vanhempiin työsuhteisiin vaan työntekijän pitää itse kysyä ne työnantajalta.

Nyt juuri tässä asiassa en kehtaisi noudattaa lakia...