Syksyn aikana olen koko ajan ajatellut, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa, kun keskityn tekemään asioita enkä ajattele mitään järin tähdellistä. Mutta nyt kun ajattelen, niin olen minä jotain ajatellut. Ajattelin mm. että voisi käydä Iranin tai Irakin kurdialueilla mutta sitten Turkki alkoi uhitella voimatoimilla ja ajattelin siirtää asian ajattelemista rauhallisempiin aikoihin.

Vierailin pari viikkoa sitten Dublinissa entisessä vankilassa, joka on nykyisin museo ja siellä ajattelin, että kylläpä sitä nyt turistit kauhistelevat, missä oloissa vankeja pidettiin sata tai kaksisataa vuotta sitten. Samanlaisia ja kurjempiakin tarinoita vankiloista kertoivat useat palestiinalaiset kesällä, kun Länsirannalla vierailtiin. Mutta sekös se olisi ollut epäkorrektia, jos olisi asiasta huomauttanut siellä museovankilassa.

Aika paljon olen ajatellut jätteenpolttoa ja se taas linkittyy kaikkeen siihen, mitä ajattelen eniten eli järjestö- ja puoluetoimintaan. Tänään oli Uudenmaan Vasemmistoliiton syyspiirikokous, jossa otettiin turvallisesti kantaa kuntatalouteen ja tuettiin kemijärveläisten kansanliikettä. Sitten ajateltiin, että yritetäänpä saada ensi vuoden alussa Vasemmistoliiton uusmaalaiset valtuutetut yhteiseen tapaamiseen ja minä ajattelin, että siellä voisi yrittää löytää yhteistä linjaa jätteenpolttoon. Jostakin syystä minulla on sellainen kutina, ettei se tule olemaan aivan helppoa. Parasta kokouksessa kuitenkin oli, kun ajateltiin, että vantaalaiset puolueaktiivit voisivat vallata lähiöostareita ihmisten käyttöön ja espoolaiset Länsiväylän.

Joitain elämässäni uusia ja minun ajatteluista täysin riippumattomia ilmiöitä on myös ollut havaittavissa. Tämän vuoden aikana enempi vähempi lähellä lähipiirissäni on ryhdytty lisääntymään vimmatusti. Vuosi sitten näytti olevan käynnissä huima eroaalto mutta mitä ilmeisemminkin pinnan alla kyti myös muunlaisia tuntemuksia, jotka ovat nyt purkautumassa vauvoina. Lisääntyminen on epäilemättä yksilöille itselleen eroamista mukavampaa.